Testamentti, se nyt ei voi olla kovin vaikea tehdä, ajattelee Regina. Hoidan sen nyt saman tien pois alta, niin saan edes yhden asian valmiiksi kun tässä asian äärellä olen. Tarvekartoituksesta tuttu verkkopalvelun aloitussivu on näkyvissä. Sivun yläkulmassa on Kirjaudu sisään -kohta, joka tuntuu kuin kutsuvan Reginaa nimeltä. Varmaan nyt tosiaan kannattaa kirjautua ensin sisään, jos aikoo laittaa omia tärkeitä tietoja nettiin, hän päättelee ja kirjautuu. Hyvä.
Regina aloittaa testamentin täyttämisen, ja taas edessä on kysymys parisuhteesta. Onko yksineläjä vai parisuhteessa? Jos hän ei olisi juuri tehnyt tarvekartoitusta hän varmaan olisi ihmeissään, että tämä kysymys on ensimmäisenä testamenttia tehtäessä. Ei tosiaan ole ihan tavalliselle ihmiselle selvää miksi tätä kysytään, ja kaiken lisäksi aivan ensimmäisenä. Mutta koska kyllä, parisuhteessa. Ja kohta naimisissa. Se ajatus nostaa ilon tuikkeen Reginan silmiin, hän tuntee sen. Voi Johannes, sinä suloinen yllätys!
Seuraavaksi kysytään lapsista, luonnollisesti. Jessica ja Pyry. Mutta meneekö kaikki perintö lapsille? Aivan kaikki? Johannes on yrittäjä, ja yritys on aivan polkunsa alussa. Jos hän eli olisikaan täällä, jääkö Johannes tyhjän päälle? Eikös lapsilla ole se joku oikeus, lakiosa? Tarkoittaako se kaikkea, vai vain osaa? Ehkä se selviää myöhemmin, hän päättelee. Lapsille suurin osa, kyllä, mutta hän haluaa testamentissaan muistaa muitakin tärkeitä ihmisiä.
Regina jää miettimään miettimään aviopuoliso vai avopuoliso -valintaa pitkäksi aikaa. Johannes ei tällä hetkellä ole edes hänen avopuolisonsa, mutta hänestä tulee pian hänen aviopuolisonsa. Miten tämä on viisasta tehdä? Regina päättää jatkaa testamentin tekemistä kuin he olisivat jo naimisissa, sillä muuten testamentti on muutaman kuukauden päästä vanhentunut.
Kinkkinen kysymys tulee eteen, kun hän joutuu päättämään haluaako hän testamentata Johannekselle oikeastaan yhtään mitään? Kaikki mitä hän Johannekselle määräisi, on pois hänen lapsiltaan. Tuntuu vaikealta laittaa heitä tällä valla tärkeysjärjestykseen. Ja sitä paitsi, mikä edes on hallintaoikeus, joka tulee vastaan tässä yhteydessä? Eikö kaikilla asioilla ole selvä omistaja ja sillä sipuli? Mutta ei - Johannes on aikuinen ja osaa pitää huolta itsestään ja lapset ovat lapsia. Ei siis ainakaan tällä testamentilla omaisuutta puolisolle. Sen sijaan jos he ostavat yhdessä asunnon josta kumpikin omistaa, haluaa Regina taata Johannekselle hallintaoikeuden paitsi siihen asuntoon myös toiseen asuntoon, joka voidaan hankkia heidän yhteisen asuntonsa tilalle Reginan kuoleman jälkeen. Lapset perivät kuitenkin mummon asunnon, eivätkä tarvitse samalla kertaa myös Johanneksen ja hänen kotiaan.
Regina etenee Lexlyn testamenttipalvelussa hiljalleen. Moni asia on vaikeaselkoinen ja sanat ovat outoja. Monta kertaa hän palaa takaisin lukemaan ensimmäisten sivujen lisätietoja. Hänelle valkenee kaksi tärkeää asiaa: Ensinnäkin se, että jos hän nyt kuolisi, lapset perisivät omistusoikeuden kotiin. Alaikäiset lapset joiden puolesta asioita hoitaisi… Niin, heidän toinen vanhempansa, talousasioissa aivan toivoton Mika. On luojan lykky että holhousviranomainen on mukana alaikäisen omaisuutta koskevissa päätöksissä, jos toinen vanhempi kuolee. Jos he olisivat naimisissa Johanneksen kanssa, Johanneksella olisi kuitenkin oikeus pitää heidän yhteinen kotinsa omassa hallussaan ja asua siinä niin kauan kun eläisi. Vaikka he asuisivat tässä mummolta perityssä asunnossa. Toisaalta, jos he olisivat naimisissa ja hän olisi Johannesta varakkaampi ja hän kuolisi, Johannes saisi avio-oikeuden nojalla osa hänen omaisuudestaan jos heillä ei olisi avioehtoa…
Reginaa alkaa huimata. Avioliitto, tuo ihana romanttinen asia, tuntuukin nyt yht’äkkiä pelottavalta ja vaaralliselta. Mihin hän oikein sitoutuu lastensa puolesta, jos menee Johanneksen kanssa naimisiin? Miten ihmeessä hän voi suojata lapsiaan taloudellisesti näiden omalta isältä ja ehkä myös Johannekselta? Ja onko Johanneksella koskaan varaa omistusasuntoon ja voivatko he oikeastaan mennä naimisiin, jos hänellä ei ole? Miten kaikki oikein meneekään, jos he saisivat yhteisen lapsen?
Pelko ja ahdistus valtaavat tilaa Reginan raukeassa aamussa. Miten ihmeessä elämän suloisin asia, uusi avioliitto, alkaakin yhtäkkiä tuntua tahmaiselta hämähäkinverkolta? Yksi asia johtaa toiseen, ja kaikki ikävät ajatukset sekoittuvat mytyksi jonka alkupää katoaa näkymättömiin.
Avioliitosta Reginalla ei oikeastaan ole hyviä kokemuksia. “Mikä ihme tuossa hampuusissa sinnuu viehättää?”, kysyi mummo tavatessaan Mikan ensi kertaa. Niinpä. Vaikea on muistaa.
Mummo siunaili Reginan erotessa Mikasta, että onneksi hän vielä elää ja että onneksi Regina ei ollut ehtinyt hankkia omaisuutta tai säästöjä. Silloin se tuntui vielä hassulta ja vähän loukkaavaltakin, mutta nyt hän ymmärtää, että hänen omaisuudestaan olisi voinut joutua osa Mikalle avio-oikeuden nojalla. Mikalla oli paljon velkoja, todella paljon, eikä Regina ollut tiennyt niistä mitään. Jos jotain olisi Reginalla eron aikaan ollut, Mika olisi ollut käsi ojossa. Mummo teki tästä päätelmänsä ja teki oman testamenttinsa juuri samoihin aikoihin.
Mutta kuinka hän ottaa tämän asian puheeksi Johanneksen kanssa loukkaamatta häntä?
