Johannes herää ja haukottelee sängynpohjalla kuuluvasti. “Mitä sinä koneella teet? Et kai töitä, lauantaiaamuna? Ne ei siellä teidän töissä ansaitse sinua.”
“Ei, kun… No. Itse asiassa minä teen testamenttia. Netissä.” Regina sanoo melkein voitonriemuisesti. Johanneksen ilme oli sekasortoinen, kauhistunut.
“Testamenttia? Miksi? Ethän sinä ole sairas, ethän?”
Ei mikään paras aloitus tälle keskustelulle, sen Regina ymmärtää saman tien. Hän kertoo, kuinka alkoi ajatella aikaisemman avioliittonsa loppuvaiheita ja raha-asioita ja kaikkea, mitä heidän pitäisi yhdessä pohtia ennen kun kukaan sano että tahtoo. “Emmehän me edes asu vielä yhdessä, eikö tämä ole aivan ennenaikaista?”, puuskahtaa Johannes, kun Regina on kertonut tarvekartoituksesta ja sen suosituksista.
“Yritä ymmärtää – tällä kertaa minä haluan tehdä kaiken kunnolla. Niin meillä on paljon parempi ja turvallisempi olla yhdessä.”
Regina kertoo vasta heränneelle Johannekselle, mitä kaikkea hän on aamun aikana ehtinyt jo oppia ja ymmärtää. Ja missä kaikessa hän on ollut aivan väärässä käsityksessä. Kuten esimerkiksi siinä, että eihän aviopuoliso peri puolta vainajan omaisuudesta kuoleman yhteydessä, vaan saa osituksessa puolet yhteisestä omaisuudesta aivan kuten erossa. Siis jos vainajalla on lapsia. Ja että jos ei ole testamenttia, lapset perivät kaiken yhtä suurin osuuksin.
Johannes näyttää hämmentyneeltä. Kyllä, varmaan sinäkin olet sekoittanut avio-oikeuden ja perimysoikeuden, Regina hihkuu. “Miksi ihmeessä ihmiset sitten puhuvat, että puoliso on perinyt sitä ja tätä?” Johannes kysyy. “Puoliso voi periä, jos ei ole lapsia ja tai sitten testamentin kautta”, Regina korjaa. “Eli minä perisin sinut, mutta sinä et minua, sillä Jessica ja Pyry perivät minut.”
Liian monimutkaista, ajattelee Johannes. Miksi tätä täytyy juuri nyt tällaisella innolla miettiä? Johannesta ärsyttää, että hän on aivan pihalla niistä asioista joista Regina nyt puhuu. Hän ei tiedä mitä on luullut koko aiheesta, kun ei tällaisia lakiasioita juuri tule mietittyä. Johannes on kiusaantunut, että Regina miettii aktiivisesti oman kuolemansa mahdollisuutta. Hehän suunnittelevat häitä eivätkä hautajaisia! Eivätkä muutkaan ihmiset näitä mieti, joten miksi heidänkään pitäisi?
Regina hiljenee taas koneensa ääreen. Johannes rauhoittuu syötyään aamiaista. Mutta Regina ei voi antaa periksi. Hän vetoaa Johannekseen, että nyt kun hän on asian oivaltanut, ei hän enää voi antaa sen olla. Nämä asiat pitää laittaa kuntoon ja puhua puhki. Mitä Johannes on mieltä lesken hallintaoikeudesta? Jos he menevät naimisiin, hänellä olisi oikeus pitää Reginan lasten koti ja kaikki irtain omaisuus panttivankina. Tekisikö hän niin Reginan viattomille lapsille?
Ovi paukahtaa lujaa, kun Johannes lähtee aamulenkilleen. Tunnelma on lievästi sanoen kireä. Regina tietää painostaneensa häntä aivan liikaa. Se että he ryhtyivät riitelemään Johanneksen teoreettisesta itsekkyydestä Reginan arkun äärellä on tietysti aivan tyhmää. Koko ihana aamu on aivan kamala pannukakku.
Mummo sanoi Reginaa aina pikku pässinpääksi, koska hän oli niin itsepäinen. Nyt tämä pässinpää tekee sen saaplarin testamentin loppuun, tuli mitä tuli, Regina päättää.
Hän miettii omistusoikeutta omaisuuteensa ja äidinvaistot vievät voiton: Hän päättää jatkaa testamentin tekemistä niin, ettei Johannes saa häneltä perintöä. Lasten edun on oltava ensimmäinen. Johannes on aikuinen ja voi huolehtia itsestään. Hallintaoikeuden yhteisesti omistettuun kotiin ja sen sijaan hankittavaan asuntoon, sen hän antaa Johannekselle. Se on reilua.
Hetken päästä Regina oivaltaa, kuinka pitkälle testamentilla voi omistusoikeuden rajoitukset ulottaa. Jos lapset perivät hänet mutta eivät saa omia lapsia, heidät perii…. Mika. Mitä ihmettä? Koskaan hän ei ole tullut ajatelleeksi, että ex-mies voisi periä lasten kautta omaisuutta häneltä. Tietysti monta asiaa pitäisi mennä ikävällä tavalla ennen kuin niin kävisi, mutta että se pieni mahdollisuus olisi olemassa – ei. Sen mahdollisuuden hän poistaa välittömästi. Mika ei hänen mummonsa perintöä voi koskaan käyttää velkojensa maksuun, se on varma se.
Johannes viipyy lenkillään tavallista pidempään. Regina suunnittelee valmiiksi, kuinka aikoo pyytää anteeksi ja kuinka Johannes myöntää reagoineensa liian voimakkaasti. Sitten sovitaan ja kaikki on taas hyvin. Aika kuluu. Kun Johannesta ei kuulu takaisin iltapäivään mennessä, Regina alkaa huolestua. Kuinka pahasti Johannes oikein suuttui hänelle? Ovatko häät nyt vaarassa?
